Miten syödä terveellisesti pienellä budjetilla?

Olin viikolla kuuntelemassa Varsinais-Suomen kuluttajat ry:n ja Kuluttajaliiton järjestämää luentoa aineesta miten syödä terveellisesti pienellä budjetilla. Tilaisuus oli mielenkiintoinen, vaikkei siellä nyt mitään pyörää keksittykään uudelleen tms yhtä järisyttävää. Tuttuja asioita.

Loimaan Lehti 15.9.2016.

Syöminen on jokapäiväinen "pakko" ja syömisen kustannukset ovat niitä pakollisia menoja, joista ei ihan rajattomasti pysty karsimaan. Silti suomalaisten ruokamenojen osuus kokonaiskulutuksesta on tipahtanut 1980-luvun 21 prosentista 2000-luvun 12 prosenttiin. Ei me silti syömisen määrää olla vähennetty, vaan ruuan hinta on tullut alaspäin ja toisaalta lämmitys- ja ruokamenojen jälkeen on jäänyt ns ylimääräistä rahaa käytettäväksi kännyköihin ja ties mihin muihin hilavitkuttimiin. Silti on perheitä, joissa vielä tänäkin päivänä mietitään, että annetaanko lasten harrastaa vai ostetaanko sillä(kin) rahalla ruokaa. Kaikilla ei ole laittaa edes sitä kymppiä päivässä koko perheen ruokiin.

Ruokamenoissa pystyy säästämään pitkän pennin jo sillä, että miettii, mitä syö. Onko mitään järkeä ostaa tammikuussa toiselta puolen maapalloa raijattuja mansikoita? Tarvitaanko me tammikuussa edes kasvihuoneissa kasvatettuja tomaatteja? Meillä on silloin juurekset! Hedelmät ja vihannekset ovat edullisimmillaan silloin, kun niiden on niiden satokausi on parhaimmillaan. Toisaalta niiden laatukin on silloin parempi. (Niin no, ei ne lentotomaatit ole kovin hyviä edes silloin kun niiden satokausi on...) Eikä ne pakastevihannekset ole ollenkaan huono vaihtoehto. (Tsekkaa satokausikalenteri!)

Kannattaa pitää myös heräteostoista päiväkirjaa. Silloin lävähtää silmille karu totuus siitä, miten paljon niihin herkkuihin ja muuhun "ylimääräiseen" menee rahaa.  En tarkoita, että herkuista pitäisi pidättäytyä täysin. Täytyy vaan miettiä, että mitä syö ja miten usein. Se herkku maistuu ihan oikeasti paljon paremmalle kun sitä syö harvoin! Jokapäiväinen suklaalevy lakkaa olemasta herkku. (Toisaalta on tunnettua, että sokeri myös koukuttaa miltei yhtä tehokkaasti kuin tupakka. Mutta se on sitten ihan toinen juttu se!)

Ruokamenoissa pystyy säästämään myös lisäämällä kasvisten määrää lautasella. Punaista lihaa pitäisi tutkimusten mukaan syödä korkeintaan 500 grammaa viikossa (nykyisin suomalaiset syövät keskimäärin 750 grammaa viikossa). Punaisen lihan tilalla voi syödä kalaa (muutakin kalaa on kuin lohi...) ja/tai kanaa ja välillä voi pitää myös kasvisruokapäiviä. Tai sinne soosiin voi jauhelihan kaveriksi heittää papuja tai vaikka pieniä niitä pakastevihanneksiä.

Yksi erityisen suositeltava säästämistapa on ruokien suunnitteleminen. Toiset tekevät ruokalistan jopa kuukaudeksi eteenpäin, toiset miettivät vain seuraavan päivän syömisiin asti. Molemmissa konsteissa on puolesa. Kun miettii pitkälle eteenpäin, voi miettiä että tämän päivän keitetyt perunat jatkojalostetaan huomenna paistinperunoina. Toisaalta kun käy kaupassa usein, pystyy paremmin hyödyntämään kauppojen "punalappuisia" tarjoustuotteita. (Siis niitä, joissa on päiväys tulossa vastaan). Tarjoushaukkana liihottelussa täytyy kuitenkin pitää järki päässä. Edullisinkin ostos tulee kalliiksi, jos se päätyy roskiin. On siis hyvä edes yrittää pysyä ostoslistassa. (Palaan tuohon ruokalista-asiaan vielä myöhemmin...)

Hävikin hallinta on tosi tärkeä keino säästää ruokamenoissa. Suomalaiset heittävät ruokaa roskiin kesimäärin 24 kiloa vuodessa per asukas. Suurin syy hävikkiin on ollut se, että ruokaa on tehty liikaa. Mikä sitten on liikaa? Samaa ruokaa voi hyvin lämmittää seuraavana päivänä, kun vaan muistaa säilyttää ruuan asianmukaisesti. (Talvella voi kattilan nostaa yöksi vaikka parvekkeelle. Laittaa vaikka kannelliseen muovilaatikkoon, niin ei juhli lentävät tai pitkähäntäiset ruokavieraat) Tai laittaa reilusti osan siitä ylijääneestä ruuasta pakkaseen, sopivina kerta-annoksina. Toisaalta sitä jämää pystyy myös jalostamaan. Munakkaaseen saa upotettua nahistuneet paprikat tai kuivuvat juustonkannikat. Netistä löytyy näppärä sivusto Saa syödä! (www.saasyoda.fi) jossa pystyy etsimään reseptejä just niiden SUN jääkaapista löytyvien jämien hyödyntämiseen. Ja se kaurapuuron jalostaminen sämpylätaikinaksi on jo klassikko, mutta aina yhtä toimiva.

On myös hyvä kerrata, mitä ne ruokapakettien päiväysmerkinnät tarkoittavatkaan. Viimeinen käyttöpäivä löytyy helposti pilaantuvista tuoretuotteista: broilerista, lihasta, kalasta. Se päiväys on ehdoton. Viimeisen käyttöpäivän jälkeen tuotetta ei tulisi käyttää ollenkaan. Viimeisenä käyttöpäivänä tuotteen voi kuitenkin kypsentää ja pakastaa. (Luonnollisesti viimeinen käyttöpäivä -merkintä koskee vain tuotetta, joka on säilytetty oikein, pakkaukseen merkityissä olosuhteissa!) Parasta ennen -päivä taas tarkoittaa päivämäärää, johon asti valmistaja takaa tuotteen säilyvyyden (taas niissä pakkausmerkinnöissä mainituissa olosuhteissa) Parasta ennen -mekitty tuote on kuitenkin usein ihan käyttökelpoinen päiväyksen jälkeenkin. Tuote pitää vaan tarkistaa aistinvaraisesti (katso näkyykö ylimääräistä, onko tuoksu oikea, maistuuko "eltaantuneelle"). Toisaalta on hyvä muistaa, että kaikki pöpöt eivät näy silmille. Esim. hillopurkin pinnalla näkyvä home tarkoittaa sitä, että myös siinä lopussa hillossa on homeitiöitä ja voi olla myös homemyrkkyjä. Ja useimmiten se päiväysmerkintä koskee vain avaamatonta myyntipakkausta. Harvassa on ne tuotteet, jotka säilyvät avatussa paketissa siihen päivämäärään asti...

Ja itse tekemällä säästää myös paljon. Mutta tämänhän me jo tiesimmekin?

Elämää kesän jälkeen...

Kesä oli ja meni. Oli muuten aika kiirusta! Viikonloppuja lukuunottamatta mulla oli palkkatöistä peräti kolme vapaapäivää: juhannusaatto ja kaksi yksittäistä vapaapäivää. "En minä valita, mutta kyrsiihän se" sanottiin Manitboississa aikoinaan. Ei sillä, työ oli (ja on!) mielenkiintoista ja työkaverit se kuuluisa kirsikka kakun päällä. Kesän viikonloput kuluivat aika tarkkaan karavaanaillessa (meillä oli kausipaikka läheisellä karavaanarialueella), joten akkujakin tuli latailtua. Valitettavasti tämän kaiken kiireen keskellä bloggailu vähän jäi... Anteeksi vain kaikille! Mut hei, eikös syksyisin perinteisesti ryhdistäydytä? Aloitetaan jumppia ja ties mitä "kesän grillaukset ja terdeilyt pois vyötäröltä"-kuureja. Eli nyt on siis hyvä aika aktivoitua taas bloggailun saralla. Toivottavasti ainakin... :D Meidän taaperomme oppi nimittäin kesän aikana tulemaan pinnasängystä pois. Ja ei, matkasängyssä ei pysytä yhtään sen paremmin. Äiskän kirjoitteluaika voi siis olla kortilla, mutta teen parhaani.

Syksyn saapuessa tulee arkeen mukaan lasten koulut ja harrastukset. Eli siis se ihana arki tuo mukanaan jonkinlaisen rytmin, säännöllisyyttä. Tekee ihan hyvää meille kaikille! Vielä kun keksis, miten järkkää syömisiin jotain "järkeä". Joka päivä ei jaksais ihan alusta saakka alottaa safkan vääntämistä, Toisaalta kukaan ei syö viikkotolkulla sitä samaa perunasoppaa. (No, meillä ei ruokaa juurikaan mene roskiin, koska jämät voi aina syöttää koirille ja kanoille.)

Mitä teillä syödään silloin kun ei millään keksis mitään?

Mikä meni pieleen? Hiivataikinoiden kootut selitykset

Vaikka sanotaan, että uuni leivän kaunistaa, niin ei se aina pidä paikkaansa. Aina ei paraskaan leipuri voi onnistua. Tässä olisi listattuna koottuja selityksiä, miksi leivälle/pullalle kävi niin kuin kävi.

Liepä on mautonta:

Valmiin leivän makua ei voi enää muuttaa. Kokeile päällystää leipä vaikka mausteisilla levitteillä. Seuraavalla leipomiskerralla kokeilet laittaa vähän enemmän mausteita.

Leipä on kylmää:

Lämmitä kylmä leipä mikroaaltouunissa tai folioon käärittynä uunissa. Lämmin leipä tuntuu tuoreelta ja maistuu paremmalta.

Leipä on kuivunutta:

Kääri leipä kosteaan pyyhkeeseen ja laita jääkaappiin vuorokaudeksi. Kuumenna leipä nopeasti kuumassa uunissa, niin leivästä tulee taas mehevä.

Leipä murenee leikatessa

Kostuta veistä ennen leivän leikkaamista. Jos leipä on pehmeää ja tarvitset erittäin ohuita viipaleita, pidä leipää ensin hetki pakastimessa ja leikkaa kohmeinen leipä viipaleiksi.

Leipä jämähti kii vuokaan:

Jos leipä ei irtoa paistovuoasta, kääri vuoka heti kylmällä vedellä kostutettuun pyyhkeeseen ja odota viisi minuuttia. Sitten leipä irtoaa helposti.

Taikina tarttuu kaulimeen:

Jos taikina tarttuu kaulimeen, voit joko ripotella jauhoja kaulimeen ja taikinan pinnalle, tai laittaa kaulin hetkeksi pakastimeen ja kokeilla kaulimista uudelleen kylmällä kaulimella.

Haluan leipääni pehmeän kuoren:

Jos haluat leipään pehmeän kuoren, peitä valmis leipä liinalla.

Haluan leipääni kovan kuoren:

Jos haluat leipään tai piirakkaan kovan tai rapean kuoren, jätä jäähdytä leivonnainen peittämättä.

Taikina ei kohoa:

Oliko taikinaneste kuumaa? Liian kuuma neste tappaa hiivan. Sekoita haaleaan nesteeseen uusi annos hiivaa (alkuperäistä hieman pienempi) ja alusta taikinaan. Entä oliko hiiva vanhaa ja kuivaa? Silloin nostatusteho on kadonnut. Sekoita silloinkin uusi annos hiivaa haaleaan nesteeseen ja alusta taikinaan.

Jos taikina on kylmä, hiiva ei toimi. Nosta kulho lämpimään vesihauteeseen. Älä tuuleta silloin, kun leivot hiivataikinasta!

Jos taikina on kovaa, hiiva ei jaksa toimia niin vauhdilla. Alusta taikina löysemmäksi lisäämällä tippa nestettä.

Taikina kohoaa nopeasti ja lätsähtää vielä nopeammin:

Onko taikina kovin löysää? Lisää siihen leipoessasi vähän jauhoja. Toisaalta liian kuumassa paikassa taikina kohoaa liian nopeasti. Jos leivonnaiset alkavat laskea leivinpellillä, nosta ne mahdollisimman nopeasti hieman kuumempaan uuniin.

Leivän pinta repeilee:

Tälle ei voi tehdä enää mitään. (Mutta eihän se makuun vaikuta!) Seuraavalla paistokerralla, kannattaa tarkistaa paistolämpötila. Liian kuumassa uunissa leivän pinta repeilee. Syy voi olla myös liian lyhyessä kohotusajassa tai liian pienessä hiivamäärässä. Tai taikinassa on liikaa jauhoja.

Pulla on sisältä raaka ja tiivis:

Syynä voi olla kylmä kohotuspaikka, liian lyhyt kohotusaika, taikinassa on liikaa sokeria ja rasvaa... Jos itse lisään em. aineita, lisää taikinaan myös hiivaa.

Leivässä on huono maku ja haju:

Leivonnaisessa on liikaa hiivaa tai taikina on kohonnut liian kauan.

Terveisiä Katrin Keittiöstä!

Katrin keittiössä kokataan ja leivotaan -ja joskus tehdään myös käsitöitä, askarrellaan, hoidetaan kukkia, paijataan eläimiä... Eletään siis tavallista maatilan elämää. 

Kauhan varressa on keski-ikää lähestyvä kolmen lapsen äiti ja entinen maajussi. Kattiloissa porisee tavallisen lapsiperheen ruokia ja uunissa paistuu niin leivät kuin kakutkin. Ohjeet ovat useimmiten gluteenittomia tai sellaiseksi muunnettavia. Aineet ostetaan pääasiassa tavallisesta päivittäistavarakaupasta. Joskus käydään ostoksilla isommassa kaupungissa ja silloin ostetaan testattavaksi jotain sellaisia, mitä ei oman "kylän" kaupoista löydy.

Lisäilen aluksi ns vanhoja ohjeitani, vuosia sitten testattuja ja kuvattuja juttuja. Huomaathan, että ne eivät ole "automaattisesti" gluteenittomia ohjeita -ne on testattu ennen gluteenitonta "elämääni". Pikkuhiljaa lisäilen myös uudempia ohjeita. Toivottavasti viihdytte seurassani!